3. Annette Tuominen - Troikka | Текст песни

• Тексты песен
• 3. Annette Tuominen
• Troikka

Pesni.guru - сайт для Гуру

Maantietä pitkin troikka kiirehtää
Ja tienoot peittää lumi, jää.
Mä yhtä vain en saata ymmärtää,
Ajomies nyt miksi nyyhkyttää.

Mä hältä kysyin: Rakas ystäväin,
Miks’ surra saatatkaan sä noin?
Hän mulle silloin vastas nyyhkyttäin,
Mua kuule kertoa sen voin.

Mä kaunottareen kylän rakastuin,
Niin tummaan, sorjaan, tuliseen.
En verrata mä voinut häntä kuin
Taivaan kirkkahimpaan tähtöseen.

(Niin silloin ensilemmen hurman koin,
Hän mulle oli ainoain.
Mä häntä palvoin, aivan jumaloin,
Niin kuin saattaa toinen toista vain.)

Mutt’ kaikkeni mä sitten kadotin,
Hän uskollinen ollut ei.
Vaikk’ niinkin paljon häntä rakastin –
Kylänvanhin hänet multa vei.

(Niin itkin, kylästä pois kiiruhdin,
Vain muistot muassani vein.
Mä mielestäni kaiken unhotin,
Mutt’ vielä itkee sydämein.

Näin loppui taru, kuului huokaus
Ja rinnalle taas painui pää.
Mun mieleni myös täyttää ahdistus,
Kyynel poskilleni vierähtää.)

Maantietä pitkin troikka kiirehtää
Ja tienoot peittää lumi, jää.
Mä myöskin sen jo saatan ymmärtää,
Ajomies nyt miksi nyyhkyttää.